Kuulonsuojaimet jaotellaan eri ryhmiin

Tulppasuojain: Monta eri vamistajaa. Värejä sekä muotoja on useita.Kertakäyttöiset. Yksittäispakattuja sekä isompia pakkauksia.Soveltuvat hyvin jatkuvasti tai pitkään melussa oleville.

Sankasuojain: Monta eri valmistajaa.Voi käyttää useamman kerran.Pysyvät hyvin mukana kaulassa,kun ei käytetä.Nopeat laittaa korville.Vaimennukseltaan heikompi kuin tulppasuojain.

Kupusuojain: Monta eri valmistajaa. Pitkäaikaiseen käyttöön.Radiomalli ei eristä ulkomaailmasta. Varaosat vaihdettavissa helposti. Suojain on helppo ottaa pois paikaltaan ja laittaa takaisin.Kupu- ja tulppasuojaimien samanaikainen käyttö lisää suojauksen vaimennuskykyä noin 10 dB keskitaajuisessa melussa.

Henkilökohtainen suojain: Monta eri valmistajaa, Esim. EARfoon. Mukavat käyttää. Huomaamattomat käytössä. Useita eri vaimennuksia. Suojaa tehokkaasti haitalliselta melulta mutta päästää puheäänen ja musiikin läpi.Pitkä käyttöikä.

Suositellaan, että kuulonsuojainten sisäpuolella oleva melutaso tulisi olla n.70– 80 dB. Suojainten melun vaimennuskyky ilmoitetaan H-, M- ja L-arvoina sekä SNR-lukuna. H (high) tarkoittaa suojaimen vaimennuskykyä suuritaajuista, M (medium) keskitaajuista ja L (low) pientaajuista melua vastaan. SNR-luku ilmoittaa kuulonsuojainten vaimennuskyvyn keskimääräisessä melussa.

Usein juuri tinnitus ja hyperakusia (yliherkkyys äänille) ovat merkkejä siitä, että korvat ovat tavallista alttiimpia meluvaurioille. Sellainen henkilö on aivan eri asemassa meluisissa paikoissa kuin muut.

Tällöin kuulonsuojausta tulee käyttää aina tarpeen tullen. On pelattava varman päälle, turhia riskejä ottamatta. Kuulonsuojaus on jokaisen henkilökohtainen asia. Kannattaa kartoittaa meluisat paikat, joissa käy. Näissä paikoissa on käytettävä asian mukaista kuulonsuojausta. Kuulonsuojaus on tarpeen jokaiselle selvästi vahingollisessa melussa (esim. tuliaseiden äänet, diskot, teollisuuden koneet).

Toisaalta kuuloa ei tule suojata liikaa. Esimerkiksi nukkuessa, jos ympärillä on kohtuullisen hiljaista. Tästä voi seurata kuuloratojen herkistymistä, joka itseasiassa on yksi hyperakusian aiheuttaja.